maire dahlin kertomus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuosi 1981 oli muutoksen vuosi elämässäni. Ulkonaisesti kaikki näytti lähes täydelliseltä. Oli mies, kaksi lasta ja asuimme maaseudun rauhassa uudessa kodissamme. Silti sisäinen tyhjyys pani etsimään jotain muuta. 

Julkisuudessa tutuksi tulleen Niilo Yli-Vainion vierailu sai uteliaisuuteni heräämään ja lähdin ensimmäistä kertää hengelliseen tilaisuuteen Iisalmessa. Valtavan kauniit laulut ja kansankielellä ymmärrettävästi kerrotut Raamatun totuudet saivat vastakaikua sisimmässäni. Tajusin tyhjyyteni olevan kaipuuta elävän Jumalan puoleen. Muutaman viikon päästä tein kotonani tietoisen päätöksen. Sanoin: "Jeesus, tule minun elämääni ja anna minun syntini anteeksi". Raamatussa on kerrottu, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Ajattelin, että kuinka on mahdollista elää 26-vuotiaaksi niin sanotussa kristillisessä Suomessa tietämättä tärkeintä asiaa, joka vaikuttaa sekä elämään että iankaikkisuuteen. Aivan kuin minulle olisi avattu uusi maailma.

Lapsuuteni alkoholisti-isän kanssa ei tarjonnut turvallista syliä. Pelko ja turvattomuus rikkoivat jotakin pienen tytön elämässä. Hengellisessä laulussa sanotaan: "Vähän ehjempi ehkä kuin eilen, silti valmis en ollenkaan". Näin Taivaallinen Isäni minuakin eheyttää. Nyt minulla on Isä, johon voin luottaa. Hän rakastaa minua eikä hylkää. 

Ensi syksynä tulee 30 vuotta kun lähdin taivastien matkaajaksi. Näihin vuosiin mahtuu iloisia päivänpaisteisia päiviä, mutta myös pimeitä ja myrskyisiä. Elämäni on kuitenkin Vahvemman kädessä ja johdatuksessa. Meille ei ole luvattukaan helppoa tietä. vain varma perille pääsy. Siihen luottaen rohkaisen sinuakin tulemaan taivastien kulkijaksi.